Fysiikkapuolta sen sijaan on tullut vahvistettua. Pyöräilykilometrejä on noin 2000 ja olen myös muuten yrittänyt liikkua kesän aikana. Toki keväällä pudonnut paino on kyllä tullut kesän aikana takaisin. Eli nyt Jukolaa varten tarvitsee enää opetella suunnistamaan ja juoksemaan, pudottamaan painoa ja ennen kaikkea saada paikat kuntoon.

Nimittäin kuntoilun lisäksi on olemassa yksi akilleen kantapää, tai tässä tapauksessa jopa kaksi. Akillesjänteet taitavat tällä hetkellä olla heikoimmat kohdat matkalla kohti Jukolaa. Miksi näin? No, innostuin kesällä pelaamaan padelia. Erittäin hauska pallopeli, joka muistuttaa sekä tennistä että squashia. Olen nuorempana pelaillut eri mailapelejä ja tuo sopi hienosti omaksi kuntoilumuodokseni. Padeliin liittyy mielenkiintoisia asioita, kuten taktiikkaa, pallonhallintaa sekä sosiaalisuutta. Lisäksi kenttä valmistui Nummelan Pajuniityn puistoon, johon on meiltä kotoa matkaa noin 300 metriä.

No kuinkas sitten kävikään? Suhteellisen innokkaasti mahdollisimman moneen pelitapahtumaan osallistuttuani kipeytyi molempien jalkojen akillesjänteet niin, että yläkerran makuuhuoneesta pääsin aamiaiselle vain portaat peruuttamalla. Varmasti sekä padel, pikku lenkkitreenit että yli 0,1 t:n noussut elopaino olivat liikaa jalkojen akillesjänteille. Lääkärin diagnoosi oli akillesjänteen tendinopatia. Vaiva on kiusallinen, mutta kuntoutettavissa. Nyt pitää ensin päästä tulehduksesta eroon ja sitten saada jänteet vahvistettua niin, että ne jatkossa kestävät padelin ja yhtälailla juoksun. Tähän menee kuulemma vähintään 3 kuukautta, mutta voi mennä pidempäänkin, jopa vuosi. Ehkä tuossa ajassa myös tenniskyynärpääni ehtii parantumaan. Leimauksen tulee suunnistaessa sujua ja siksi myös käsien pitäisi olla kunnossa.