Viikonloppuna juostun Jukolan viestin myötä täytynee nostaa eräs asia esiin. Tiedä sitten olenko yllytyshullu vai mikä mättää, mutta löydän itseni mitä erilaisimmista liemistä. Pari vuotta sitten matkasin polkupyörällä Pariisiin ja viime kesänä me ajeltiin pyörillä asiakastilaisuuksiin ympäri Etelä-Suomea.
Seuraava haaste onkin vähän erilainen. Kävi nimittäin niin, että pari kesää sitten maatessani mukavasti paljussa, tuli puhetta suunnistuksesta. Joskus verbaalit kevennykseni ymmärretään väärin ja niin taisi käydä tässäkin tapauksessa Lopputulos on se, että nyt meillä on joukkue, joka osallistuu Jukolaan 2020.
No eihän siinä mitään. Suunnistaminenhan on monille arkipäivää ja kollegani Kempin Jonin perheessä on varmaan takapihallakin muutama harjoitusrasti. Itselleni sen sijaan suunnistaminen on aika vierasta. Peruskoulussa suunnistettiin metsässä, mutta opettaja oli vetänyt langan reitin merkiksi ja se helpotti aika paljon rastien löytämistä. Seuraava kokemukseni on armeijasta, jossa ”kaveria ei jätetä” -mentaliteetilla käytiin pyörähtämässä Santahaminan metsissä. Kerran naapuri houkutteli iltarasteille ja viime kesänä osallistuin pyöräsuunnistukseen.se ei mennyt ihan putkeen. Määräaikaan mennessä ei ollut ihan kaikki rastit vielä löytyneet, mutta onneksi maalialuetta ylläpitäneet kaverit jaksoivat odotella ja sain lopulta tuloksen. Ihan kärkeen ei sillä suorituksella menty.
Juoksemista sen sijaan olen harrastanut, mutta sekin alkoi hiipumaan juostuani Pirkan hölkän. Tämä tapahtui vuonna 1989. Sen jälkeen olen yrittänyt hieman lenkkeillä, mutta lopulta aina todennut,on sitä mukavampiakin tapoja viettää aikaa.Viime aikoina olen saanut ylläpidettyä fyysistä kuntoani pyöräilyn avulla. Se on kyllä huomattavasti miellyttävämpää kuin juoksentelu. Pyöräillessä ei reilu 0,1t:n elopaino haittaa niin paljon kuin juostessa. Paitsi ylämäessä!
Osallistuminen Jukolaan on siis periaatteessa ihan pala kakkua - kunhan vain osaisi suunnistaa ja jaksaisi juosta. Koska kyseessä on viestitapahtumapientä painetta tulee myös joukkueen eteen tekemisestä.Näin ollen olen päättänyt ryhtyä valmistautumaan viestisuunnitukseen ihan tosissani. Valmistutuminen edellyttää suunnistustaitojen kartuttamista, juoksukunnon kehittämistä sekä painon kevennystä.
Kaltaisiani ylipainoisia, keski-ikäisiä harmaapäitä on paljon. Monella on mielessä jokin isompi ponnistus; maraton, triathlon tai vaikkapa Suomi päästä päähän pyöräily. Jukola ei ehkä fyysisesti vastaa mitään edellä mainituista, mutta kokonaisuutena pidän sitä itselleni haastavana. On opeteltava paljon uusia asioita ja otettava itseään niskasta kiinni. Näistä edellä mainituista syistä haluan tehdä tästä projektista julkisen. Ettei vaan tulisi annettua periksi.
Jos eteneminen kiinnostaa, niinkannattaa seurata ”Seuraava rasti” -blogia.Yritän seuraavaan kirjoitukseen mennessä löytää jostakin suunnistuskartan.
