Niin siinä sitten kävi, että Napapiiri-Jukolakin siirrettiin vuodella eteenpäin. Hyvä niin, sillä ilman muuta terveys edellä mennään. Henkilökohtaisesti tuo siirto antoi hieman lisäaikaa säätää kartan suuntausta sekä parantaa kuntoa kestämään paremmin nuo haastavat maasto-olosuhteet. Toki riskihän tässä on, että menee ylikunnon puolelle.
Joukkue meillä on tosiaan kasassa. Se koostuu toinen toistaan komeammasta atleetista ja yhdistävänä tekijänä on paikkatieto. Joukkuetta rakenneltaessa on saatu riveihin kaksi kovan tason suunnistajaa, mutta loput ovatkin sitten enemmän tai vähemmän noviiseja. Meidän joukkueessamme kaikki eivät siis ole aikaisemmin suunnistaneet, mutta karttoja on kyllä pyöritelty. Toki täytyy myöntää, että asemakaava-alueen opas- ja kantakartat poikkeavat merkittävästi suunnistuksessa käytetyistä maastokartoista. Ero on suunnilleen sama kuin napapiirin kesäkuisella yöllä ja päivällä.
Joukkue julkistetaan, kunhan pääsemme ensimmäiselle maastoleirille. Virtuaalinen leiri jo pidettiin ja siinä käytiin läpi, miten suunnistusta voi harrastaa näissä poikkeusolosuhteissa. Täytyy sanoa, että yllättävänkin monipuolisesti. Suunnistusseurat ovat järjestäneet erilaisia ratoja, joita voi käydä itsekseen suorittamassa. Karttamaksu maksetaan webissä, vastineeksi saadaan kartta ja sitten vaan menoksi. Aikaa ei mitata, joten näissä voi myös aloittelija oikeasti keskittyä suunnistamaan. Normaalisti nimittäin numerolappu rinnassa pyrin tekemään niin hyvän ajan kuin mahdollista ja siitähän seuraa yleensä valtava määrä pummeja sekä joukon surkein aika. Paljon suunnistamiseen liittyvää tietoa löytyy osoitteesta https://www.suunnistus.fi/.
Helmikuussa kun viimeksi kirjoittelin, niin erilaiset verkostoitumistilaisuudet häiritsivät harjoittelua. Myös painonhallinnan kanssa oli vaikeuksia edellä mainituista syistä. Jos jotain hyvää COVID19 -tilanteesta voi sanoa, niin paino on pudonnut 6 kiloa. Tämä on tapahtunut ilman ruokavaliomuutoksia. On riittänyt, että verkostoituminen on siirtynyt nettiin ja siihen liittyvät syömiset ja juomiset vähentyneet merkittävästi.
Myös liikunnalle on tullut enemmän aikaa. Hirvittävästi en ole ehtinyt juoksemaan, mutta polkupyörän selässä on tullut taitettua jo noin 1500 km. Juosten kaksi. Pitää tässä kesän aikana vähän pyrkiä muuttamaan suhdetta, mutta onhan tuo pyöräilykin kunnon kehittymisen kannalta varsin hyvää liikuntaa. Säästellään juoksujalkoja sitten itse tapahtumaan ;-) Pyöräarsenaaliin hankin sähköpyörän. Se on muuten verraton väline. Avustusta säätämällä voi ajaa täsmälleen sellaisella rasittavuustasolla kuin haluaa. Sähköpyörä voi olla kulkuneuvo, mutta kun avustusta vähentää, niin sillä voi tehdä mainioita peruskuntolenkkejä ja avustus leikkaa mm. jyrkkien mäkien sykehuiput.
No näillä mennään. Seuraava rasti jo häämöttää edessä ja nyt täytyy vaan keksiä, että miten sen löytää mahdollisimman tehokkaasti.
