​Suomen vesihuollon hyvä taso ei ole itsestäänselvyys, sillä vesihuoltoyhtiöiden rahoitusongelmat voivat pahimmillaan viivästyttää verkoston korjausta ja johtaa rappeutumiseen. ”Vesihuollossa keskustelu pyörii investointisuman ympärillä. Koko ajan puhutaan, kuinka on korjausvelkaa ja tulevaisuuden investoinnitkin pitäisi rahoittaa”, kertoo Lahti Aquan toimitusjohtaja Martti Lipponen. ”Kun varat ovat rajalliset, on päätöksenteossa ensisijaisen tärkeää, että investoinnit tehdään oikein eli kohdennetaan oikea-aikaisesti oikeisiin paikkoihin.”

​Lahti Aquassa on käytössä Trimblen vesihuoltoyhtiöille tarjoama ohjelmistoratkaisu. Kun ratkaisun ytimessä oleva Trimble NIS -verkkotietojärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2002, sinne syötettiin vesi- ja viemäriverkoston ominaisuus-, kunnossapito- ja korjaustiedot.

Aikaisemmin investointipäätökset tehtiin yhdistämällä ominaisuustietoja manuaalisista karttatiedoista ja tilastoista saatuihin tietoihin. ”Olihan meillä jo silloin tieto verkoston sijainnista ja kunnosta, ja pystyimme kyllä kohdistamaan saneeraukset niillä tiedoilla, mutta kevyemmin perustein ja hieman yleistäen”, Lipponen sanoo.

Hän mietti tuolloin, miksei järjestelmä osaa hyödyntää siellä jo olemassa olevaa paikka- ja ominaisuustietoa siten, että vesihuollossa voisi tehdä yksityiskohtaiseen verkostotietoon perustuvia saneerausohjelmia. ”Tarkat korjaustiedot ja kustannukset sisältävää pitkän aikavälin saneerausohjelmaa varten täytyy tietää ja laskea omaisuuden määrä, ikä, yksikköhinta ja pitoaika”, Lipponen jatkaa.

Tietoon perustuvaa päätöksentekoa

Trimblellä oli Omaisuudenhallinta-sovellus, joka on valmis työkalu verkoston omaisuudenhallintaan. Martti Lipposen ajatusten pohjalta suunniteltiin omaisuudenhallinnan raportointi yhdessä Trimblen kanssa pilotoimalla Lahti Aquan verkostoaineistoa. Nyt, omaisuudenhallinnan raportoinnin avulla, Lahti Aqua on kyennyt tekemään tarkan saneerausohjelman 30 vuodeksi eteenpäin. ”Tiedämme vuositasolla vesijohto- ja jätevesiverkoston sekä sadevesiviemärien korjaustarpeet alueittain, pituudet kilometreinä sekä kustannukset”, Lipponen kertoo.

Trimblen järjestelmistä saatujen lähtötietojen ja teknisen nykyarvon lisäksi saneerausohjelmissa on käytetty 17-kohtaista priorisointijärjestelmää, jossa analysoidaan mm. verkoston sijainti, käyttäjien lukumäärä ja mahdollisen keskeytyksen vaikutukset. Priorisointiin voi siis vaikuttaa, sijaitseeko verkosto esimerkiksi sairaalan alueella vai harvaan asutulla kadulla. Tärkein vaikutin saneeraustarpeen arvioinnissa on kuitenkin ollut verkoston osien ikä.

”Omaisuudenhallinta ei ole ihan yksinkertainen juttu, takana on iso omaisuusmassa ja suuret kustannukset. Mutta tieto antaa mahdollisuuden tehdä oikeita ratkaisuja, ja tulevaisuuden arviointi on luotettavampaa”, Lipponen painottaa.

Lahden seudulla vesihuollon tilanne on hyvä, sillä suurta saneerausvelkaa ei ole ja saneeraustaso on kohtuullinen. ”Verkostomme keski-ikä on vain noin 25 vuotta, noin 30 prosenttia nuorempaa kuin esimerkiksi suurissa kaupungeissa. Verkosto on lisäksi hyvässä kunnossa, sillä sitä saneerattiin voimakkaasti jo 1990-luvulla. Hyvästä kunnosta kertoo parhaiten vesijohtoverkoston vuotovesiprosentti, joka meillä on 3,9 ja Suomessa keskimäärin 20. Nykyisin pystymme entistä paremmin valmistautumaan tuleviin saneerauksiin ja niiden rahoittamiseen”, Lipponen kertoo.

Kohtuullisen tuoton ongelma

Suomen vesihuolto on monopoliasemassa, eli kunnassa voi olla vain yksi toimija, joka rakentaa ja omistaa vesijohtoverkoston. Toimijoita on Suomessa yhteensä noin 1 500, joista alle kymmenen on Lahti Aquan kaltaisia osakeyhtiöitä. Suurin osa on kuntien omistamia liikelaitoksia sekä osuuskuntia. Vesihuoltolaki antaa puitteet vesilaitosten hinnoittelulle: maksujen tulee kattaa vesihuoltolaitosten investoinnit ja kustannukset ja maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle.

Vesihuoltolaki velvoittaa vesihuoltoa varautumaan erityistilanteisiin. Myös laitosten perimien maksujen määräytymisperusteiden tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvät ja vertailukelpoiset. Asiakkaiden ja viranomaisten tulee voida arvioida vesihuollosta perittävien maksujen kustannusvastaavuutta, kohtuullisuutta ja tasapuolisuutta. Laitosten tulisi myös tiedottaa siitä, miten vesihuollosta perittävät maksut muodostuvat.

”Vesihuollon johdon on tunnettava omaisuutensa tarkka jälleenhankintahinta sekä tekninen nykyarvo, jotta laitokset voivat kustannusten arvioinnin lisäksi hinnoitella vetensä oikein”, Lipponen sanoo. ”Tämä on yksinkertaista. Saneerauskustannukset pitää voida viedä perustellusti myös veden hintaan, niin että vesihuoltolaitokset pystyvät turvaamaan palveluidensa toimintavarmuuden”, hän toteaa.

Esimerkki suomalaisen vesihuoltoverkoston 100 km osuuden saneeraustarpeesta materiaaleittain