Päivitetty: huhtikuu 24, 2023
Internet on mullistanut ajattelutapoja ja toimintamalleja tavalla, jota Anders Chydenius ei olisi voinut kuvitella vuonna 1766 saadessaan aikaan maailman ensimmäisen edistyksellisen painovapauslain. Tietoverkot mahdollistavat tänään ajantasaisen tiedon jakamisen suoraan tiedon lähteestä, automaattisesti ilman manuaalisia työvaiheita.
Julkishallinnossa on jo joitakin vuosia sitten luotu poliittinen tahtotila julkisten tietoaineistojen tarjolle saattamiseksi avoimena tietona. Avoimen tiedon määritelmän mukaisesti aineiston tulee olla kokonaisuudessaan saatavilla käyttökelpoisessa ja muokattavassa muodossa Internetin kautta ja lisensoitu niin, että sen käyttöä, muokkausta ja uudelleen jakelua ei rajoiteta.
Avoimen tiedon jakamisen odotetaan parantavan julkishallinnon läpinäkyvyyttä, edistävän innovaatioita ja luovan uutta liiketoimintaa sekä tehostavan hallintoa. Avoin tieto on kuitenkin vasta tietoa hyödyntävien palveluiden raaka-ainetta, ja lisäarvon tuottamiseksi kansalaisille ja yrityksille tarvitaan uusia loppukäyttäjäpalveluita.
Kuntien tietovarastot esimerkiksi rakennetun ympäristön ja paikkatietojen osalta ovat mittavat. Tietojen keräämiseen on käytetty vuosia ja aineistojen jälleenhankinta-arvoa on vaikea edes määritellä. Siksi onkin järkevää tarjota tiedot kaikkien tarvitsijoiden saataville helpolla tavalla.
Tietojen avaamisessa on huomioitava tiedon tuottajan vastuut ja juridiset rajoitteet. Esimerkiksi henkilötietolaki määrää, miten henkilötietoja sisältävää tietoa on käsiteltävä. Jaettavan tiedon tulee olla laadukasta ja ajantasaista, johon päästään, kun organisaatio on sitoutunut ja työprosessit sekä työvälineet ovat kunnossa.
Avoimen tiedon jakaminen rajapinnassa muistuttaa vähän muinaisen painovapauden periaatteita. Silloin mullistavaa oli luopua kirjojen ennakkosensuurista. Nyt jokapäiväisten työprosessien tiedot ovatkin suoraan verkossa saatavissa kenen tahansa toimesta, ilman että kukaan erikseen valvoo ja tarkastaa niitä.
* * * * *
Ylläoleva blogikirjoitus on kirjoitettu jo vuosia sitten. Dataa on avattu senkin jälkeen hyvin paljon ja tuotu tarjolle uusia aineistoja. Ihanteellisessa maailmassa tällainen toimintamalli palvelisi mainiosti erilaisia tiedon tarvitsijoita. Mutta ajat muuttuvat, ja yleinen turvallisuuspoliittinen näkökulma on myös huomioitava. Ukrainan sodan seurauksena on havahduttu siihen, että kaikki verkosta saatava kriittinen tieto voi hyödyttää hyökkääjän valmistautumista sotatoimiin.
Viime joulukuussa Kuntaliiton taholta tuotiin esiin huoli kuntien julkisista tietokannoista. On tullut ilmi, että Suomen kuntien tietokantoihin on tehty paljon hakuja Valko-Venäjältä, Venäjältä ja Iranista. Kiinnostuksen kohteena on ollut avoin data, erityisesti kuntien infrastruktuuri. Nykyisessä turvallisuustilanteessa kunnissa tulee arvioida, mitä tietoa julkisiin tietokantoihin laitetaan ja mikä tieto on vapaasti saatavilla. Avoimuudesta kannattaa kuitenkin vähän tinkiä ja ottaa pari piirua takaisin suljetumpaan suuntaan.
