Hämmennystä herätti, että miten tämä malli voi olla ensimmäinen, kun toinen toistaan kauniimpia kaupunkimallejahan on internet väärällään?
Moni kakku on kuitenkin päältä kaunis ja erottautuminen tapahtuu tässäkin tapauksessa sisäisellä kauneudella. Erottautuminen koostuu muutamasta keskeisestä osa-alueesta; Rakenteellisuudesta, tietosisällöstä, saatavuudesta ja ajantasaisuudesta.
Rakenteisuudella tarkoitan tässä yhteydessä mm. sitä, että katot ovat kattoja ja seinät seiniä. Kun kohteilla on merkitys, niitä voidaan hyödyntää koneellisesti eri järjestelmissä. Vaikka vuosikymmeniä on puhuttu ATK:sta, automaattisesta tietojen käsittelystä, niin todellisuudessa systeemit ovat näihin päiviin asti olleet aika tyhmiä. Lähtökohtaisesti koneille pitää kertoa, mitä mikin tarkoittaa. Näin ollen koneen on vaikea tulkita esimerkiksi kartalla olevaa mustaa viivaa rakennuksen sokkeliksi. Sen sijaan jos mustaviiva on rakenteellista, niin se tietää olevansa sokkeli ja myös tuotantojärjestelmän ulkopuolinen järjestelmä ymmärtää tiedon oikeaksi. Vaikka koneet tänä päivänä pystyvätkin tulkitsemaan, niin luokittelemalla tiedot alkulähteillä oikein, vältytään tulkintavirheiltä.
Espoo julkaisi kaupunkimallinsa avoimeen rajapintaan.
Tietosisältö on olennainen asia kaupunkimalleja tehtäessä. Tuottavassa teollisuudessa on simuloitu suunnittelupöydällä toteutettuja ratkaisuja digitaalisen kaksosen avulla. Samalla tavalla digitaalista kaksosta voidaan hyödyntää esimerkiksi kaupunkien kaavasuunnitelmien toteuttamista arvioitaessa. Usein kaupunkimalleista puhuttaessa nähdään vain rakennukset. Todellinen kaupungin digitaalinen kaksonen sisältää myös muita infrastruktuurin osia kuten katuja, puistoja, erilaisia varusteita, johtoja, vesistöjä jne.
Espoo julkaisi kaupunkimallinsa avoimeen rajapintaan (CityGML/WFS). WFS (Web Feature Service) on riippumaton rajapintateknologia, joka mahdollistaa paikkatietojen siirtymisen eri järjestelmien välillä. CityGML on taas tietomallistandardi kaupunkimallien tiedonsiirtoon. Tiedonsiirron mukana voi myös välittää kohteiden ominaisuustietoja geneerisenä. Kun tieto on julkaistu rajapintaan, niin vastaanottaja voi käyttää tietoa sellaisenaan tai lukea sen omaan, standardia tukevaan, tietojärjestelmään.
Hyötykäyttöön suunnitellun kaupunkikaksosen keskeisin tehtävä on olla paitsi tarkka ja rakenteellinen myös ajantasainen.
Usein hienot ja viimeisen päälle viilatut mallit vanhenevat nopeasti. Tarkoituksenmukaisuus on tässäkin tärkeä. Hollywood-elokuvaa tehtäessä voi olla, että pikkutarkka kaupunkimalli on tarpeen ja sen tuottamiseen voidaan käyttää paljon aikaa ja rahaa. Sen sijaan hyötykäyttöön suunnitellun kaupunkikaksosen keskeisin tehtävä on olla paitsi tarkka ja rakenteellinen myös ajantasainen.
Manuaalisten karttalaatikkojen aikakaudella kaupugingeodeetin oveen koputettiin ja pyydettiin kopiota ajantasaisesta kantakartasta. Mikäli kyseisellä alueella oli tapahtunut muutoksia, lähetettiin mittaryhmä matkaan ja tieto päivitettiin. Geodeetti lopulta varmisti laadun omalla allekirjoituksellaan. Nyt kun data onkin saatavissa suoraan rajapinnasta, ei tietoa vaihdeta ”saattaen”. Kaupungin on siis mietittävä ylläpitoprosessinsa siten, että tieto on ja pysyy ajantasaista. Kantakartan osalta näin jo isommissa kaupungeissa onkin, mutta ei kaupunkimallien. Tässä suhteessa Espoo siis tekee suuren poikkeuksen. Enää ei ylläpidetä kantakarttaa vaan ylläpidetään kaupunkimallia.
