Vanhin tunnettu kartta on babylonialainen savitaulukartta noin vuodelta 2500 eaa. Kartoilla esitetään normaalisti maan pintaa, mutta se voi olla myös minkä tahansa asian järjestelmällistä dokumentointia.(Wikipedia)
Karttoja on piirretty siis jo muutaman tuhannen vuoden ajan. Karttojen kuvaustavat sekä piirtovälineet ja -alustat ovat kehittyneet matkan varrella. Kuntien viranomaisten arkistoihin erilaisia karttoja on kertynyt viimeisten parin sadan vuoden ajalta. Vanhat asemakaavakartat voivat olla visuaalisesti hienoja, suorastaan taideteoksia.
Tietokoneaikakaudelle siirryttäessä joskus 1980 luvulla alettiin karttojen tuotantoa toteuttamaan erilaisten tulosteiden avulla. Kynäpiirturi oli väsymätön piirtäjä ja sillä pystyi tuottamaan myös useampia otoksia samasta kartasta. Tulosteen mittakaavaakin pystyttiin helposti muuttamaan. Enimmäkseen tällä teknologialla kuitenkin vain korvattiin kynä ja paperi, ja merkittävät hyödyt karttojen tietosisällön digitaalisesta hyödyntämisestä jäivät vielä odottamaan itseään.
Mallintamisen kautta ”karttoja” voidaan lukea ja analysoida tietokoneiden toimesta, mikä tarjoaa paljon uusia käyttömahdollisuuksia.
Vähitellen alettiin puhua paikkatiedoista ja keksittiin, että niitä voi jakaa ja käyttää suoraan digitaalisessa muodossa, eikä tulosteita enää tarvita. Erilaisia aineistoja pystyttiin valopöydän sijaan yhdistämään tietokoneen ruudulla.
Karttoja ei nykyään enää tuoteta vain ihmisen visuaalista tarkastelua varten. Digitalisaation edut saavutetaan täysimääräisesti silloin, kun paikkatiedot on piirtämisen sijasta mallinnettu käsitteellisenä todellisuutena. Pisteiden ja viivojen sijaan käsitteellinen mallintaminen kuvaa asiat tai tapahtumat kohteina, kohteiden ominaisuuksina ja keskinäisinä suhteina. Mallintamisen kautta ”karttoja” voidaan lukea ja analysoida tietokoneiden toimesta, mikä tarjoaa paljon uusia käyttömahdollisuuksia. Mallinnuksen avulla voidaan tarkastella asioita, joita ei ole mahdollista tarkastella fyysisesti. Esim. asemakaavasuunnitelmia ja niiden vaikutusta kaupunkinäkymiin voidaan arvioida kolmiulotteisesti ennen rakentamistoimia.
Virtuaalinen kaupunki tai kaupungin digitaalinen kaksonen on tietomalli, jonka tietoja voidaan jakaa, analysoida ja havainnollistaa koneellisesti.
Miten käsitteellinen mallintaminen sitten tapahtuu käytännössä? Edelleenkin erilaisia kohteita ”piirretään” käyttäen siihen sopivaa sovellusta. Sovelluksen logiikkaan on koodattu tarvittava käsitteellinen maailma, jolloin piirrettävät asiat voidaan luokitella kohteina. Rakennus, katu, puisto, varuste ja kasvi ovat esimerkkejä kaupungin rakennetun ympäristön kohteista. Kaupunkisuunnittelun kohteita ovat esim. asemakaava, kortteli ja alue. Kaavakohteiden ominaisuuksia puolestaan ovat esim. rakennusoikeus, käyttötarkoitus ja kaavan hallinnolliset käsittelyvaiheet.
Teknisen piirtämisen ohessa kohteille tallennetaan käsitemallin mukaiset ominaisuustiedot ja linkitetään toisiinsa liittyvät kohteet yhteen. Näin syntyy tietomalli, joka kuntamaailmassa muodostaa digitaalisen kaupunkimallin. Virtuaalinen kaupunki tai kaupungin digitaalinen kaksonen on tietomalli, jonka tietoja voidaan jakaa, analysoida ja havainnollistaa koneellisesti. Tai sitten yhä tulostaa ihmisen ymmärtämiksi perinteisiksi kartoiksi.
