Kalervo Aho
Oletko kokeillut koskaan suunnistamista? Oletko huomannut, kuinka vaikeaa on seurata, missä olet kartalla? Kilpailutilanteessa maastossa ei ole selviä kiintopisteitä ja saatat kadottaa sijaintisi kartalla helposti.
Vastaava analogia on vesilaitoksen kenttätyöskentelyssä sillä erotuksella, että etsittävät kohteet ovat maanalaisia. Toisin kuin suunnistuksessa, kenttätyössä paikannusta helpottavat apuvälineet ovat kuitenkin sallittuja. Apuvälineetkään eivät tosin aina auta, kun vaaditaan tarkkuutta ja nopeutta. Tilanteessa, jossa verkostoon on päässyt epäpuhtautta, vesilaitoksella on kiire rajata kontaminoitunut alue sulkemalla sen ympäriltä venttiilejä.
Esimerkkitilanteessamme verkosto on kuvassa olevan sinisen katkoviivan kaltainen ja vesi virtaa punaisen katkoviivan mukaisesti painepiirirajalla.
Vesilaitos saa tiedon vesijohtoverkostoon päässeestä haitallisesta aineesta kesäkuisena iltana kello 19.00. Vaikutusalue tulisi rajata mahdollisimman nopeasti. Vesilähteeltä, johon haitta-ainetta on päässyt, on matkaa kyseiseen risteykseen verkostoa pitkin 600 metriä. Veden nopeus on n. 1 m/s, joten vesilaitoksella on 10 minuuttia aikaa muuttaa venttiilijärjestelyitä haitta-alueen rajaamiseksi.
Päivystäjä lähtee välittömästi sulkemaan venttiiliä esimiehensä ohjeiden mukaisesti. Hän lähtee liikkeelle viereisestä huoltotukikohdasta ja tietää missä risteys sijaitsee, joten paikalle ajaminen vie vain viisi minuuttia. Venttiilin sulkemiseen jää siten vielä hyvin aikaa, kunhan liikenteen pysäytys on hoidettu ja oikea venttiili paikallistettu. Päivystäjä ottaa venttiilin sulkemiskaran ja GPS-laitteensa huoltoautostaan ja lähtee paikallistamaan venttiiliä. Katsoessaan GPS-laitteesta sijaintiaan lähietäisyydeltä, hän huomaakin, että laitteen tarkkuus on n. 10 metriä. Hänen sijaintinsa suhteessa venttiileihin voi olla missä tahansa kuvan vihreällä alueella. Kyseessä on painepiirin raja, ja jos päivystäjä erehtyy suljettavasta venttiilistä ja avaa vahingossa jo valmiiksi suljetun venttiilin, voi epäpuhtaus levitä huomattavasti laajemmalle. Ammattitaitoinen päivystäjä kuitenkin kykenee valoisana kesäiltana löytämään oikean venttiilin vertailemalla GPS-laitteensa karttaa ja kentällä näkyviä laitekaivojen kansia toisiinsa. Venttiilin sulkeminenkin onnistuu vaivatta, sillä mekaaniset osat eivät ole jäässä tai ruosteessa. Ongelma on saatu rajattua ja tulevat huuhtelutyöt voidaan suorittaa huomattavasti nopeammin ja pienemmälle alueelle.
Mietitäänpä sama tilanne pimeällä, jolloin sijainnin paikallistaminen karttaa ja kentällä näkyviä kohteita vertailemalla on huomattavasti vaikeampaa. Tai entä jos hälytys olisikin sattunut talvella, jolloin kohteiden havaitseminen peittävän jään ja lumen alta on vaikeaa. Olisikohan 10 minuuttia riittänyt vastaavassa tilanteessa?
Niin suunnistuksessa kuin vesilaitostyössäkin on oleellista löytää maastosta etsimänsä kohteet. Häiriötilanteissa ensisijaisen tärkeää on paikallistamisen nopeus ja mahdollisten virhearvioiden minimoiminen. Sääolosuhteet hidastavat toimintaa ja kasvattavat riskejä. Kuten esimerkkitapauksessamme, vesilaitoksella ei aina ole yhtä kova kiire paikallistaa kohteita. Oli kiire tai ei, kohteiden etsimiseen kuluu kuitenkin aina aikaa ja paremmilla paikannusvälineillä voidaan löytämistä nopeuttaa.
Tarkemmalla GPS-signaalilla varustetulla laitteella päivystäjä olisi voinut talvella, pimeässä kävellä metrilleen oikean venttiilikannen päälle. Rautakankea ja sulatusvälineitä käyttäen päivystäjä olisi saattanut ehtiä paljastamaan ja sulkemaan venttiilin ennen epäpuhtauden leviämistä laajemmalle huolimatta sääolosuhteiden tuomista lisähaasteista.
