​Liikenne ja viestintäministeriön julkaisemassa selvityksessä se määritellään seuraavasti: ” Smart City -käsite ymmärretään väljästi kuvaamaan kaupunkien innovatiivista kehitystä informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa hyväksikäyttäen.

Aika vapaasti tulkittava määritelmä. Kysymykseen löytyy lukuisa määrä muitakin vastauksia riippuen vastaajan taustasta ja kokemuksesta. Jonkun mielestä älykaupungille on tunnusomaista sensoroitu kokonaisuus, jossa erilaiset tietolähteet viestittävät havainnoistaan reaaliajassa. Toinen voisi olla sitä mieltä, että älykaupungin tunnistaa kuntalaisille suunnatuista sähköisistä palveluista. Kolmas voi nähdä älykaupungin ekologisena joukkoliikennettä suosivana kokonaisuutena, jossa kuntalaisen osallistaminen on kaiken toiminnan lähtökohta.

"Keskeistä on, että luotavalle kaupunkimallille muodostuu luonteva ylläpitoprosessi."

Niin tai näin, älykäs kaupunki perustuu digitalisaation mittavaan hyödyntämiseen. Perustuksen kokonaisuudelle muodostaa tietokoneella luotu ja ylläpidettävä kaupunkimalli. Tähän kaupungin digitaaliseen kaksoseen tulee olla tallennettu kaikki oleellinen perustieto infrastruktuurista, rakenteista ja ihmisistä.

Miten tällaista mallia sitten pitäisi lähteä luomaan? Keskeistä on, että luotavalle kaupunkimallille muodostuu luonteva ylläpitoprosessi. Jos luodaan kertakäyttöinen kaupunkimalli ilman ylläpitoprosessia, vanhenee se alta aikayksikön. Moni kaupunki onkin ottanut kaupunkimallin ylläpidon osaksi kantakartan ylläpitoprosessia, jolloin malli pysyy ajantasalla kaupunkirakenteen kehittyessä. Kehitys on menossa myös siihen suuntaan, että mallia ylläpitävä järjestelmä pitäisi pystyä hankkimaan palveluna.

"Mikä onkaan sen kätevämpää kun perinteisesti toimistossa väännettyä kantakarttaa pystyykin ylläpitämään kotona?"

Palveluna tarjottava kaupunkimallin ylläpito tuottaa lisäarvoa myös tiedon ylläpitäjälle. Siis ihan sille yksittäiselle henkilölle. Mikä onkaan sen kätevämpää kun perinteisesti toimistossa väännettyä kantakarttaa pystyykin ylläpitämään kotona? Tai jos ajatellaan tilannetta jossa syystä tai toisesta joutuisi viettämään pidemmän ajan poissa toimisto-olosuhteista, niin työntekoa voisi edelleen harrastaa. Vaikkapa riippumatosta.

Tietotekniikan saatavuus ei ole enää tänä päivänä ongelma. Jos tarvitsee tietokonetta, niin periaatteessa jo kirjastosta löytyy väline, millä voi töitä tehdä. Tämä tosin edellyttää, että käytössä on moderni selainpohjainen kokonaisuus, joka toimii päätelaiteriippumattomasti. Sähköpostien lukeminen tällä tavoin on ollut mahdollista jo pitkään kuten myös erilaisten sähköisten asiointipalveluiden. Mutta mitäpä jos omalla tabletilla voisi käydä lisäämässä puuttuvan kantakarttakohteen ihan vaan vaikkapa anopin koneella.

Yllä oleva voi kuulostaa utopistiselta. Eihän kolmiulotteista kantakarttaa voi ylläpitää tabletilla Timbuktusta! Vai voiko sittenkin?