Mike von Wehrt
Elettiin vuosituhannen alkua ja olimme perheeni kanssa päätyneet pääkaupunki-seudulle. Muutaman vuoden asustelun jälkeen ryhdyimme hakemaan paikkaa, minne voisi sijoittautua pitemmäksikin aikaa ja rakentaa oman kodin.
Vaikka vuosi 2000 oli ollut odotuksia täynnä oleva futuristinen käänne, niin kyllähän tuolloin vielä elettiin suhteellisen manuaalisessa maailmassa. VAX/VMS -koneet olivat kuin olivatkin selvinneet uudelle vuosituhannelle ja lentokoneet pysyivät ilmassa. Toki olihan internet jo kovassa käytössä, mutta ehkä enemmän se palveli pankkiasioissa ja tiedon haussa.
Rakennushankkeeseen ryhtyvän tuli vielä kaivaa kuulakärkikynä ja paperi esiin. Tosin kyllä rakennuksesta jo tuolloin sai hienot 3D-visualisoinnit ja kohdetta pystyi tarkastelemaan tietokonevälitteisesti eri kulmista. Hakemus kuitenkin täytettiin kynällä, ja vaikka RH-tiedot sai täytettyä tietokoneavusteisesti PDF-lomakkeelle, niin lopulta ne tulostettiin ja toimitettiin hakemusnipun mukana rakennusvalvontaan. Lopullinen lupa tuli sitten paperisena postikonttoriin, josta se piti noutaa ja maksaa samassa yhteydessä.
Viranomaispäässä asioita käsiteltiin jo tietokoneavusteisesti ja itse asiassa niin oli tehty jo muutaman vuosikymmenen ajan. Prosessit olivat vaan edelleen siltä ajalta kun paperit kiersivät viranomaiselta toiselle. Rakentaja haki erilaiset liitekartat kaavayksiköstä ja toimitti ne sitten rakennusvalvontayksikköön. Nämä tiedot toki olivat rakennusvalvonnassa jo käytössä, mutta asiaa perusteltiin sillä, että hankkeeseen ryhtyvä sai samassa yhteydessä tarvittavat tiedot. No, maistraatista piti hakea lainhuudatustodistus, vaikka viranomaisen näyttöpääte kyllä kertoi reaaliaikaisesti omistussuhteet.
Tietotekniikka ei siten ollut ihan parhaassa mahdollisessa käytössä. ATK – automaattinen tietojen käsittely ei ollut vielä sitä päivää. Tarvittiin juurikin tuon asiakaspalveluprosessin sähköistyminen. Siten hankkeeseen ryhtyvä pääsi itse syöttämään hanketiedot järjestelmään, lisäämään tarvittavat liitteet sekä seuraamaan reaaliaikaisesti hankkeen etenemistä viranomaisessa.
Sekä asiakas- että viranomaispäiden sähköistyminen mahdollistaakin sitten sen todellisen digiloikan. Tieto liikkuu valon nopeudella eikä manuaalisten mappien liikuttelu vaikeuta prosessien kehittämistä. Piirustuksien sijaan voidaan hyödyntää rakennusten tietomalleja (BIM) ja kuulemiset voidaan suorittaa samanaikaisesti eri viranomaisissa.
Seuraava askel onkin tietojen säilyttäminen. Miksi edelleen rakenteellinen tieto pitää tuottaa A4:n näköiselle sähköiselle paperille? Eikö riittäisi, että rakenteellinen tieto jäädytetään ja tallennetaan pysyvästi. Tällöin vältytään erilaisien metatietojen määrittelyltä, kun tieto on suoraan luettavissa. Myös BIMin todellinen hyödyntäminen hakee vielä muotoaan, mutta siinäkin ollaan jo hyvää vauhtia etenemässä. Hyvänä esimerkkinä sähköistymisestä on Länsimetro, jossa kaikki rakennusluvat käsiteltiin sähköisesti. Tämä säästi huikean määrän paperia, kun tiedot saatiin sähköisesti liikuteltua hankkeen ja viranomaisen välillä.
Rakennusvalvonnan uusi syke tekee viranomaisesta palveluorganisaation, joka pystyy keskittymään paperin pyörittämisen sijaan itse asiaan. Lue lisää >>
